"Ylva haluaisi nylkeä kirjallisuuden, riisua siltä nahan. Opettaa ihmiset Iukemaan ja analysoimaan, sekä varomaan tunteitaan ja olemaan luottamatta niihin."

Ylva on yksi tämän romaanin päähenkilöistä, ja Henni Kitin voi sanoa teoksellaan nylkevän kirjallisuuden. Majakka (työnimi) käsittelee taiteen tehtävää, tarinoiden vaaroja, itsetuntemusta ja maailmankaikkeuden syntyä, muutamia aiheista mainitakseni.

Ennen kaikkea romaani suhtautuu kriittisesti taiteeseen, joka pyrkii manipuloimaan vastaanottajansa tunteita. Me ihmiset kun olemme usein kovin aseettomia tunteita herättävien tarinoiden äärellä, se muistuttaa. Eikä siksi se myös ilmoittaa ensimmäisellä sivullaan: "Tämä ei ole totta." Se on varoitus; älä luota tähän tarinaan, epäile sitä! Varoitus on aiheellinen, niin eläviltä ja rakastettavilta Kitin hahmot heti tuntuvat, niin helppo romaanin maailmaan on upota.

Majakka (työnimi) tuntuu suurelta kirjallisuudelta. Se on määrittelyjä pakeneva ensyklopedinen runsaudensarvi ja moniaalle haarautuva maailmanselitys, joka havainnoi jatkuvasti myös itseään. Se on ilkikurinen, omalakinen, kosiskelematon ja rehellinen. Se katsoo ihmislajia suoraan ja tarkasti ja kuvittelee, mihin kaikkeen voimmekaan kyetä.

–kustannustoimittaja Helena Kulmala