Lehdistötiedote

Henni Kitti

Kaksinkertaista valoa

5.1. - 27.1.2019

Aihe kulkee usein läpi jonkinlaisen evoluution työstäessäni sitä eri tekniikoin, ja kuvien elementit syntyvät yhä uudenlaisina muunnoksina teokseen toisensa jälkeen.

 

Olen kiinnostunut valosta ja väreistä ja saatan vaikkapa jakaa erilaisia valoja spektreiksi ja ottaa valokuvan. Toisaalle piirrän lyijykynällä säteitä ja estän valoa heijastumasta valkoisesta paperista muuttamalla sen harmaaksi – joskus menen liian pitkälle ja painan paperin pintaan niin paksun kerroksen grafiittia, että se alkaakin taas heijastaa valoa, vieläpä terävämmin kuin puhdas paperi. Piirrän timantin joka on puristunut hiilestä läpinäkyväksi valon taittajaksi, paperin toiselle puolelle toisen joka kuultaa heikosti läpi; on varjo, tai heijastus, määrittelemätön valoilmiö. Assosiaatiot, kuin mutaatiot, johdattavat yksi kerrallaan eteenpäin kohti uusia ilmiasuja.

 

Jos aihe muuttaa muotoaan, niin tekee joskus myös kuva itse. Muotojen muutokset, anamorfisuus ja erilaiset katsomistekniikat kiinnostavat minua; se että kuva ei ole katsottavissa ensi silmäyksellä vaan sen vuoksi on asetuttava tiettyyn kohtaan tai muutettava silmien asento sellaiseksi, että kuvan voi nähdä. Kuva piiloutuu silmien eteen, on näkyvillä muttei kuitenkaan nähtävissä.

 

Valo ja näkeminen lävistävät kaikkia viimeaikaisia teoksiani. Asiat jakautuvat ja yhdistyvät, yhdistyvät ja jakautuvat, sykli jatkuu, muoto muuttuu. Joskus saan johonkin muodostettua pisteen, joka on, tai ehkä onkin välimerkki. Annan asioiden tapahtua, seurailen niitä sinne minne ne tahtovat viedä.